Onko se ahne? Leikkiikö se? Ahneus voi olla myös haitaksi. Onpa ruma. Outo rakenne. Kamalan pitkä häntä! Onpa huono turkki! Liian hektinen. Liian vilkas. Onko siihen tullut yhtään viettiä lisää? Onko se itsenäinen? Onko se liian pehmeä? Liian sosiaalinen? Liian aktiivinen? Miksi se haukkuu? Kauheen iso! Onpa se pieni. Onko sillä pallit? Ihan erilainen kuin siskonsa. Kannattaako sitä käyttää puruissa?
Osaankohan leikkiä sen kanssa? Entäs jos vahvistan vääriä asioita? Entäs jos se menee rikki? Onkohan se terve? Tuleekohan sille ääniongelma? Entä jos palkkaan väärästä mielentilasta? Entäs jos se ei halua tehdä minulle? Mitä jos siitä ei tule mitään?
Järkyttävän paljon kysymyksiä ja huolta, niin omasta kuin muidenkin puolesta. Ja kyllä, kyllä minua toisinaan pelottaa. Mutta tuli siitä sitten mitään tai oli tulematta niin kai se on pääasia että itse tykkää. Niin oudolta kun asiat joskus tuntuvatkin niin minun koiran ulkonäkö, luonne tai harrastukset tuskin ovat keneltäkään pois , millään tavalla. Kaikkiin kysymyksiin voi vain vastata en tiedä, en todellakaan tiedä mistään mitään. Kysellään ja arvostellaan vaikka 4 vuoden päästä uudestaan.
Minulle tärkeä ja täydellinen juuri tällaisena. Kaikessa karvattomuudessaan ja rakenteessaan, vilkkaudessaan ja ahneudessaan.
Uppis 4,5 kk ♡♡
Tätähän se on ja toisaalta ihan ymmärrettävää, että kaikkia kiinnostaa. Kaikki. Mutta pitääkö ihmisten ihan kaikkea (ikävää!) suustaan päästellä? Kyseessä on pentu, maalaamaton taulu, viaton pieni eläin, omistajalleen korvaamaton, tärkeä ja täydellinen. Sitä ei soisi kenenkään rikkovan. <3 Sari
VastaaPoistaEt oo tosissas?? Onko _oikeasti_ immeiset tuommoisia? :( Toisaalta tiedän kyllä tunteen kun edelleen saan kuulla jatkuvasti kommentteja että tyyliin "noh, itsehän olet tollasen porokoiran harrastuskoiraksi ottanut, että koita nyt vaan sitten elää sen kanssa ettei niistä ole mihinkään". Teetpä niin tai näin niin aina on väärinpäin ;)
VastaaPoista