Toko pohdiskelua..

Humppailin tänään pihassa molempien koirien kanssa tokoa..

Ensin tehtiin pieni pätkä seuraamista. Rino on kyllä niin huvittava.. Se seuraa itseasiassa ihan ok näin kontaktin puolesta mutta tuntuu että se on kilomertrin päässä minusta :D Mun on vaikea päättää onko se liian kaukana vai tuntuuko se vaan siltä kun on tottunut Kepoon joka on ajoittain turhankin tiivis.

Kepon seuraaminen oli taas huisin hyvää asenteen puolesta eikä se edes keulinut tänään. Ääntäkään ei tullut yhtään :)

Noudon palautus ihan tavallisella kapulalla. Rinolle oli ensin tosi vaikeaa koska sillä tehty todella vähän pelkkiä palautuksia. Jätin siis koiran ja kapulan (maahan koiran eteen) pihan toiseen päähän ja tulin itse toiseen. Käsky HAE! Ja Rin tuli ilman kapulaa :D Palautin ja näytin (kapulaa) tämä on hae ja uudestaan jolloin toi nätisti :)

Kepolle sama ja nämä tuo kivalla vauhdilla loppuun :)


Suora luoksetulo. Molemmat teki hyvin. Palkkaus asia on se mihin mun pitää kiinnittää huomiota koska tässä meinaa unohtua se sosiaalinen palkkaus/koiran aktiivisuus ennen nami palkkausta.


Kepolle liikkeestä seisominen missä ei siis tänään mitään ongelmaa ja kaukoja mitkä on nyt vähän levinneet.. mutta saatiin sinne onnistumisiakin ;)


Sitten tän illan ahaa elämyksiin.. Siis vaikka mä en treenaa tokoa ihan joka hetki niin mun aivot työstää tokoasioita koko ajan.. siis oikeesti. Saatan havahtua kun joku lapsista vaikka pyytää jotain että oon ollu taas jossain omassa pienessä tokokuplassa..

Tänään heräsin kysymykseen milloin tästä tokosta tuli mulle niin vakavaa että unohdin siitä täysin hauskan pidon ja koiran mukavuuden.. Miksi mä oon laittanut mun koiraan niin paljon painetta että sen tulisi suorittaa liikkeet kuin joku kone? Mitkä on todellisuudessa olleet mun tavoitteet tälle vuodelle / tokolle ja miksi oon asettanut itselleni paineet niiden saavuttamiseksi? Mitä olisin loppujen lopuksi hyötynyt vaikka olisin voittanut MM:t?
 Tää vuosi on kasvattanut mua ohjaajana ehkä enemmän kuin mikään muu. Ehkä just siksi että tän lajin tunne skaala on käynyt TK4 saavutuksesta pettymysten rotumestiksiin.. Mä oon ehkä heränny tietyllä tavalla todellisuuteen siitä etten oikeesti usko että belgeillä on mahdollisuutta esim tokon SM finaaliin (joo poikkeuksia on). Mutta ihan turhaan lähtee kokeeseen luomaan itselleen kauheita paineita edes siitä ykkösestä. Ens kesänä jos lähdetään SMiin niin mun tavoite on ainakin tehdä vaan mulle ja koiralle oman näköinen ja mukava EVL suoritus. Minä en treenaa mitään lajia enää muitten kuin itseni ja koiran takia. Rotumestikset sai mut ymmärtämään saman mitä oon agilityssa oppinu ihan muutama viikko sitten. Jokainen liike oon tehtävä loppuun ja jokaisen liikkeen osa-alueet on yhtä tärkeitä (eli agissa ohjaa aina jokainen este).
Oon oppinu tänä vuonna koirasta ihan uskomattoman paljon. Mitä enemmän luon siihen painetta sitä varmemmin se jättää minut yksin. Okein näin jälkeen päin harmittaa miten paljon sekin on saanut lokaa niskaan sen takia että minä olen halunnut pyrkiä täydellisyyteen. Minä olen halunnut voittaa. Mulle sanottiin jo MH kuvauksessa että tuo koira tarvii minua ja minä jätin sen yksin kun se olisi tarvinnut minulta tukea. Nyt minä ymmärrän miksi Katja sanoi mulle aikoinaan kun treenattiin (ehkä) voittajan liikkeitä ja Kepo hyppi mua vasten että käske se alas nätisti. Kepolla oli super kivaa treenata minun kanssa ja minusta toko oli niin "vakavaa" ettei siinä saanut riekkua ja minä suutuin sille kun se ilakoi..
  Tänä päivänä sitten mietin tuolla kentän laidalla miksi koirani ei vastaa kehuihini iloisesti.. Jaa-a.. Samalla myös ymmärsin mitä on aikoinaan Rinon kohdalla tarkoitettu sillä että haluattaisiin että koira olisi palkkaustilanteessa aktiivisempi minua kohtaan enkä minä vaan syöttäisi sille namia kuin automaatti.. Niin se iloisuus. No eihän tähän mennytkään kuin 6 vuotta. Minä en tee mitään titteli rivistöllä tai voittopalkinnoilla. Minä en hyödy mitään siitä oli koirani saavuttanut valion arvon 2 tai 6 vuotiaana. Minä en hyödy niistä ykkösistä mitään mitkä on tehty kokeessa kauheen paineen alla. Mut siitä minä hyödyn että tuo koira haluaa tehdä minun kanssa ja se jaksaa aina yrittää vaikka ei aina onnistuisikaan. Mulla on mitä loistavin koira ja nyt mulle on myös parempi asenne :)


Kepo ja Rino <3