Kävin iskän (oikeasti naapurin) takametsässä polkemassa Kepolle jäljen. Ei olla tehty jälkeä ollenkaan tänä kesänä/syksynä joten otin varman päälle ja laitoin namin joka askeleelle. Kepo oli jo ihan intopinkeenä kun otin sen autosta vaikka oli saanut juosta. Nenä alkoi nuuskuttamaan jo kun mentiin pihasta metsän puolelle.
Laitoin koiran maahan ja sanoin jälki... *wrooom* ja silloin läks.. Tajusin että mulla on ihan mielettömän liukkaat hanskat eikä jarruja koiraan ollenkaan. Tajusin myös heti että jätti alkuun namitkin syömättä ja poimi niitä vaan mikä sattu kohdalle osumaan.. Ja ei menny kauaa kun oli jo loppupalkka kasalla. Siitäkin se jätti nameja syömättä ja yritti nyhtää eteenpäin ihan kuin se ei olisi uskonut että jälki tosiaan oli niin lyhyt :D
No kiva että koira tykkäsi :) Nyt vaan motivaatio sit kepeille ettei jätä ilmaisematta niin hyvä tulee!
Aamuruoka syötiin poljetulta alueelta ja iltaruoka nautiskeltiin taas ilmaisun merkeissä ;)
Ilmaisutreeni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti