maanantai 20. helmikuuta 2017

Jestas mikä määrä treenattavaa!

Silleen äkkiseltään vois kuvitella että, toisen koiran treenaaminen on helpompaa kuin ensimmäisen. Pieleen kuitenkin meni sillä koirat on niiin erilaisia, jokainen oma yksilönsä ja kun keskittyy koiran mielentilaan niin jokaisen pohjatyöt on tehtävä koiralle sopivalla tavalla.

Mielentila, mun ei oo oikeestaan koskaan tarvinnu miettiä koiran mielentilaa. Ennen kuin aloitin IPOn harrastamisen ja/tai ennen kun Uppis tuli. Koiran mielentilaan perehtyminen ja sinne mielentilaan "pääseminen" on ollut ihan kauheen vaikeaa, varsinkin kun oma mielentila ailahtelee tyytyväisyyden/hermoromahduksen välimaastossa useita kertoja jopa yhden harjoituksen aikana.

Uppishan on hyvin tempperamenttinen ja kiihkeä. Näin viimeiset 3kk Terhin opastuksella me ollaan keskitytty hyvään mielentilaan ennen treenin aloitusta. Uppis tekee leluun patoamisia ensin niin että lelu on maassa. Hyvästä patoamisesta se pääsee kiinni. Nämä hän ymmärsi tosi nopeasti ja seuraava projekti olikin siirtää sitä patoamista minuun. Eli aiemmin kun lelun laittoi piiloon koira alkoi säätää omiaan ja tyhjeni ihan totaalisesti. No mitä on tyhjentyminen? Kun koira tyhjenee sen suu aukeaa, se läähättää äänekkäästi ja katselee taivaan lintuja. Näin meillä ilmenee tyhjentyminen. Siitä tilasta kun sanot koiralle jotain (esim. sivu) se alkaa volista ja vinkua.

Alkuun tehtiin niin että lelu oli mulla kädessä mutta ei näkyvissä. Minä yritin saada koiran patoamaan minulle ja kun sen läppä edes vähän meni kiinni, vapautin sen lelulle.

Seuraava askel oli saada se luopumaan lelusta eli kun se irrotti ja jäi patoamaan maassa olevaan leluun, se saikin käskyn seurata. Alkuun vähän nihkeästi se sieltä tuli mutta tuli kuitenkin ja oli hiljaa! -> vapautettiin lelulle.

Lisäksi tehtiin leikki-> irrotus-> jännite leluun (patoaminen) -> seuraa ja lelu jäi mun vas. käteen. Tämänkin se pystyy tekemään hiljaa.

Näitä harjoituksia me ollaan siis väännetty kohta 3kk ja toki näitä me tullaan aina alkuun tekemäänkin rutiininomaisesti jotta saadaan koiran pää kestämään kasassa edes kentälle asti :D

Tänään sitten näiden alku juttujen jälkeen otin irroituksen -> koira maahan ja yritin jännitettä ylläpitäen laittaa lelun taskuun (meleko hankalaa) Siirryin koiran sivulle -> jännite -> seuraa, alkuun vinku ja sitten hiljaa. -> peilin eteen ja tehtiin ilmottautumisia. Muutaman kerran joutuu huomauttamaan kontaktista kun vilkaalla otuksella se on vaan niin vaikeaa. Paranti kuitenkin loppua kohti eikä saatu ääntä kuin siihen alun lähtöön. Näissä pitää muistaa palkkailla eri vaiheista että kangistu taas kaavoihin..

Sit leikittiin noutokapulalla jotta saadaan koira patoamaan myös kapulaan.

Ja loppuun pari kierrosta hyppytekniikkaa setpointtia ja etäisyyden arviointia.


Kelpo, tuo matala tempperamenttisempi ja kohta 6 vuotta tehty aika paljon vain teknisiä juttuja ilman mielentilaa :D Nyt siis Kepoa nostateltu haukulla ja tämä haukkumista ollaan opeteltu se samat 3kk mitä Uppis olemaan suu kiinni :D

Vihdoinkin eilen huomattiin miten haukku on alkanut tuottaa tulosta ja koira on aktiivinen seuraamisessa. Paikkaa ollaan muistuteltu raipan avulla. Vielä tässä työnsarkaa on mutta nää päivät on parhaita kun huomaa sen loputtoman hinkuttamisen ja suossa tarpomisen tuottavan tulosta! Täältä me noustaan vielä ;)

Kepon kanssa tänään haukun vahvistamista, seuraamista, sivulle siirtymisiä takakautta ja hyppytekniikkaa.


Aamujumpalla :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti