Viime aikoina Uppiksella työstetty piiloa. Piilonkiertoja ja siellä kutosella työskentelyä. Viime maanantaina otettiin sitten työn alle irroitukset ja niiden jälkeinen elämä. Ensin kokeiltiin hiljaista vartiointia irroituksen jälkeen, mut Uppis painuu ihan tuhottoman matalaks, joten se oli ihan tuhoon tuomittu ajatus. Kun alettiin haukuttaa, on koira selkeesti parempi. Näin myös otteet parani ja kun miettii tuon koiran vilkkaustasoa niin se tuskin pystyy olemaan hiljaisessa pitkiä aikoja vilkuilematta ympäristöä tai ettei alkais ennakoida mun tuloa yms.. Mut nyt tuossa haukussa sitten tulee aina ensin yks tökkiminen ja sit haukkuu puhtaasti.
Eli suunnitelma tehdä nyt tuota irroitusten jälkeistä elämää täällä kotona. (Sami on niin loistava appari :D) Taistelu ja "mokke" pysähtyy -> irti ja kierrä -> jos tökkii niin huomautan ja jos aloittaa puhtaasti -> saa purun.
Lisäksi tehtiin sivukuljetuksen alkeita.. Samilla tyyny, seuruutan sen ympäri ja kun tulen viereen saa koira tiputtaa kontaktin. Uppiksella palkkaus niin että mokke siirtyy sen eteen ja saa purra. Ihan lähinnä siks ettei ala kääntyä moken eteen.
Kepo tänään jo aksakisoissa, mut kun se tulee hulluks jos ei saa treenata niin tehtiin selkä- ja sivukuljetuksia. Selkäkuljetusta tein tyyny maassa ja siitä liikkeelle ja askelta sivulle ja eteen. Kepo pitää kyllä paikkasin ihan äärettömän hyvin, mikäs siis sillä lapa mun jalassa kiinni. Sivukuljetuksia samalla tavalla kuin Uppikselle eli seuraamista apparin ympäri ja siitä kontakti mokkeen ja palkka. Kepon palkkaan suoraan sivulle koska se kääntyy mielummin hallintaan kun mokkeen päin. Muutetaan sitten jos tilanne muuttuu.. :D
En tiedä johtuuko siitä että Kepoa taas treenattu vai treenitavat vai mikä lie mut koiralla on motia enemmän nykyään myös kuolleeseen saaliiseen. Nyt niin kun pystyy jo työstämään kun aiemmin jos tyyny maassa kääntyi aina mielummin minuun päin ja äennäisesti kääntyi tyynyyn liikkeelle käskystä. Go Kepu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti