keskiviikko 19. elokuuta 2015

Kun jokainen treeni alkaa sanoin: Mutta kun minä pelkään että..

Nyt kun Kepo on ollut saikulla olen huomannut aloittavani Uppiksen kanssa jokaisen treenin sanoilla mutta kun minä pelkään että.. Olipa kyseessä sitten mikä laji tahansa. Pelkään tekeväni virheitä mutta tarkemmin kun miettii niin pystyykö yhtään koiraa kouluttamaan ilman niitä?

Koirathan luonnollisesti eivät ole koneita joita "ohjelmoidessa " voisit välttää virheiden teon vain olemalla huolellinen tai olla painamatta väärää nappia. . Kai niilläkin on olemassa hyvät ja huonot päivät ihan niin kuin ohjaajallakin? Onko virhe välttämättä huono asia vai voisiko ajatella että virhe jonka tein jossain treeneissä parantaisikin seuraavaa treeniä? Onko virhettä jota ei voi korjata tai ylipäätään voiko virheiltä välttyä?

Kun miettii Kepoa jonka kanssa on tehty satoja virheitä niin ihan koira se kuitenkin on. Koira joka on saavuttanut TK4 tittelin sekä suorittanut bh:n. Koira joka kisaa agilitya kakkosissa. Ja joka lajissa on tehty varmasti tuhansia virheitä! Tän koiran kanssa olen aina lähtenyt mitä ihmeellisempiin treeneihin kyseenalaistamatta niitä tai pelännyt että koira menee niistä pilalle. Erona Uppikseen se että Kepo on ollut ensimmäinen belgianpaimenkoira ja ensimmäinen "oikea" harrastuskoira.

Uppis on ensimmäinen koira jota olen aloittanut kouluttaa jälkeen, puruihin ja agilityyn pennusta asti. Oppisinkohan olemaan armollinen myös itselleni? Virheiltä kun tuskin pystyn välttymään tämänkään koiran kohdalla!

Ehkä paras neuvo mitä koskaan olen saanut on tullut Kepon kasvattajalta joka sanoi ettei koira tiedä parempaa ohjaajaa kuin minä. Koira ei koskaan treenin jälkeen mieti että kumpa joku taitavampi ohjaisi minua.

Onhan ne tosiaan "vain" koiria vaikka toisille ne onkin henki ja elämä!

Seuraavan kerran kun aloitan treenin sanoilla mutta kun minä pelkään että. Muistuttakaa minua tästä kirjoituksesta!

Keps ja Ups ♡ ja ehkä jo vähän itselleen armollisempi omistaja.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti