Ykköskoira, kakkoskoira..

Olipa vaikea otsikoida tämä teksti.. Mutta viime viikkoina olen joutunut käymään itseni kanssa keskusteluja siitä mitä tavoitteita laitan kunkin koiran kohdalle. Lähinnä tämä keskustelu on poikinut siitä että Kepo on aina ollut minulle se elämäni koira ja ykköskoira. Aina kun sen kanssa on joku laji tullut päätökseen tai mun mielestä ollaan lajissa kaikkemme antaneet niin olen etsinyt seuraavan lajin johon asetan itselleni uuden tavoitteen ja taas muut koirat jää kakkosiksi. Uppiksen otin kaksi vuotta sitten kasvamaan tähän rinnalle ja näin ollen kuvittelin saavani paineet pois Kepon treenaamisesta.. Tai niin ainakin oli tarkoitus. Kuitenkin vähän ennen kuin Uppis tuli niin eksyttiin sinne puruihin ja taas Kepolle tuli tavoite IP1 johon kulutin kaiken energian ja ajan.. Ehtiihän noita muita laitella myöhemminkin.. Samoin agilityssä, Uppiksen kanssa "opetellaan rauhassa" esteitä ja Kepoa treenataan pääsääntöisesti koska halusinhan kisata. Todellisuudessa mun takaraivoa painoi koko ajan se miksi toinen ei edisty ja miten jatkuvasti hakkaan päätä seinään sen kanssa. Miksi se olisi oppinut? Eihän siihen oltu panostettu oikein missään kunnolla, koska sehän vaan kasvaa rinnalla ja opettelee pikkuhiljaa asioita.. ja samalla mä kuitenkin vihaan sitä kun se ei osaa mitään..

Sitten tuli se kuuluisa IP1. Tähän mä olin uhrannut koko kesäni, jättänyt muita treenejä välistä, koska mun on PAKKO saada se tulos. Sitten sen sain ja seuraavaksi huomaisin miettiväni että mitäs nyt? Takki on tyhjä. Ei oo mitään treenattavaa, ei ole uutta lajia. Mietin alotettaisiinko vepe tai yritettäisiinkö sitä metsäjälkeä.

 Piti vähän aikaa herätellä itseäni ja kysyä olisiko nyt tosiaan aika siirtää se kakkoskoiran tavoitteet ykköseksi ja antaa sen ykköskoiran "tippua" sinne kakkoseksi. Ajatus tuntui ensin ihan kamalan pahalta. Kepo on aina ollut mulla mukana ihan joka treeneissä ja paikassa. Nyt mun oli aika jättää se kotiin ja alkaa panostaa nuorisoon.

 Niin siinä sitten kävi, alkuun en oikein ollut tyytyväinen mihinkään mitä Uppis teki mut treenattiinpa silti. Onhan silläkin tavoitteet. Pikkuhiljaa aloin huomata että oikeastaan sehän osaa aika paljon asioita, pieniä palasia loksahti koko ajan paikalleen ja aloin ihan tykätä sen kanssa tekemisestä. Voin kertoa että helpottaa paljon kun koirastaan tykkää. Sillä on omat heikkoutunsa mutta mun on opeteltava ohjaamaan sitä rauhallisesti ja hermostumatta. Tottiksessa se pystyy tekemään kokonaisia liikkeitä pikku hiontoja enää ja toki se ampuminen pitäisi kokeilla. Agilityssä se pystyy suorittamaan kontaktit ja kepit nykyään ja nyt se on ilmoitettu ekoihin kisoihinkin ;) Puruissa se handlaa koeliikkeitä ja jopa irrottaakin. Yhtä-äkkiä mun olikin katsottava matkaa taaksepäin eikä keskityttävä niihin virheisiin siinä hetkessä.

 Kepo sai nyt tyytyä kakkoskoiran rooliin ja näin ollen se harrastaa vain ja ainoastaan agilitya tällä hetkellä :D Sekä tietysti pääsee lenkkeilemään joka päivä niin kuin ennenkin. Saattaa toki olla että meidät nähdään vielä joskus tokokokeessa mutta tämäkin treeni tehdään vaan pihahumppana ja ilonkautta. On aika päästää paine tämän koiran treenistä.

 Hyvät tästä vielä tulee <3


Priima vajaa 6kk

Kun kakkosesta tulee ykkönen <3