Tää oli yksi ja ainut tavoite, mikä asetettiin koiralle tälle vuodelle ja nyt voin kertoa että takki on jälleen aika tyhjä. On sitä kyllä treenattukin mutta kun koira ei ole mikään vahva on asioiden kanssa tasapainoiltava.
Jälkihän meillä on ollut aina yhtä kuraa. Kulmat alkoivat tuottaa päänvaivaa jo heti alku kesästä, kun koira ei reagoinut niihin ollenkaan. Parhaillaan se "jätti" jäljen ekassa kulmassa ja ravaili pitkin peltoa että "en mä vaan tiiä". Kiviahon koulutuksessa toukokuussa sain sitten vinkkiä kulmiin. Kun koira ajaa yli, vedetään se rauhallisesti takaisin jäljelle ja uudestaan jälki. Sosiaalinen palkka sitten kun selvittää kulman koska, jos siellä olisi ollut ruokaa niin eihän se mitään olisi oppinut kun kääntynyt vaan ruuan perässä. Tän neuvon lisäksi ajoin normijälkien lisäksi, pelkkiä kulmia ja tosi läheltä että pääsin puuttumaan ajoissa jos töllöili jäljellä. Esineethän meillä on ollu aina varmat.
A75 Osio jota pelkäsin ja jännitin eniten. Lähdin tuomarin ohjeistamana kävelemään jälkeä ja en ollut edes 10 askelta päässyt kun tulin suuren kuralätäkön eteen. LITS ja LÄTS se vesi roiskui kumppareissa. Siinä vaiheessa iski hätä ja paniikki, me ei ikinä selvitä siitä eikä me olla ikinä ajettu mitään vesilätäkkö peltoa. Siinä vaiheessa hävisi jännitys. Tää oli niin nähty. Oma vuoro ja ei kun jäljelle. Kepo otti hyvin jäljen paalulta. Ekan vesilätäkön kohdalla se mietti hetken että mitäs nyt mutta jatkoi. Ennen ensimmäistä esinettä se sitten tapahtui. Koira kääntyi yhtä-äkkiä vasemmalle ja alkoi etsiä jälkeä ihan väärästä suunnasta. Tuntui että seistiin siinä ikuisuus ja sitten se nappasi jäljen taas eteenpäin. HUH! Eka esine ok. Sitten tultiin kulmaan missä se ensin taas näytti suorituvan hyvin mutta kuitenkin sitten tarkisti vielä toisestakin suunnasta ja taas toisesta ja sitten lähti jatkamaan jälkeä. Ei saanut minkäänlaista palautetta, joten selkeesti epävarma kulmissa. Sama seuraavassa kulmassa ja viimeisen suoran se ajoi ihan ok. Vähän yli esineestä minkä sitten kuitenkin ilmaisi vinossa. Selvittiin alusta loppuun ja ilmaistiin esineet. Huonoa jäljestämistähän se oli mutta pisteet riitti yli 70 joten ihan sama.
B90 Ilmoittautumiseen mennessä koira jo pälyili epämääräisesti ihmisiä. Meillä eka paikalla olo joka erinomainen. Sitten mentiinkin odottelemaan kun kolmen kierrolla tehtiin tottis. Voi hyvä tavaton missä mielentilassa koira lähti tottikseen :O Se ei seuraamisessa ottanut ollenkaan kontaktia, teki kyllä kaikki pyydetyt asiat mutta esim maahanmenossa se katsoi ihan suoraan taaksepäin kun kutsuin sen luokse. Noudot oli hyvät ja eteenmeno erinomainen. Mutta enpä muista millon viimeksi se on tuntunut tehdessä noin pahalle.
C82 Tämä taas jännitti paljon. Koira oli sekoillut 6 piilon kanssa paria viikkoa aiemmin. Ei siis löytänyt maalimiestä ja meni haukkumaan kentän laidalla olleet ihmiset. Myös kenraaleissa se ei irrottanut paosta ekalla käskyllä (ja meille jokainen piste on tärkeä!) ja pitkää liikettä ei pystytty treenaamaan moneen viikkoon ennen koetta kun koira alkoi hypätä molaria päin ja pelättiin että se rikkoo itsensä. Mutta mitä vielä, koira teki elämänsä parhaan C-osan! Parempaan me ei oltas pystytty! Löysi 6 piilon, irrotukset täsmälliset ja pitkässä liikkeessä ei kuormittunut yhtään kiinni mennessään!
C-osa
Kepo jää ansaitulle eläkkeelle IPOsta ja minä olen niin onnellinen että sain kokea tämän hetken juuri Kepon kanssa <3 On se vaan niin mun elämäni koira!
Kepo treeneissä alkuvuodesta 2017
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti