Iltavuoroviikko

Minähän aloitin uuden työn viikko sitten ja nyt jo pääsin ekalle iltavuoroviikolle.. Meillä se tarkoittaa sitä että töissä olen 12-22 ja pe sitten vp. Koirille tämä tarkoittaa taas sitä että on treenattava aamulla tai sit lenkkeiltävä aamulla joten nyt eilen ja tänään ollaan vaan lenkkeilty..

No nyt kuitenkin Uppiksen planeetat on taas ihan sekaisin ja se on alkanut askarrella taas täällä kotona päivisin kun ei olla paikalla.. Kun joskus keskustelin yhden tutun kanssa siitä miten koiran on vaikea rauhoittua sisällä, sain vastaukseksi että meillä tapahtuu liikaa asioita jotta se pystyisi rauhoittumaan.. No tänään sitten kävi mielessä että pitäisikö vaihtaa työpaikkaa koska koira ei kestä mun työaikoja? Tosi helppoa tämä koiran omistaminen.. Varsinkin silloin kun koirassa ei ole vikaa vaan nyt minun työajoissa :P


Tuhma Pupis treeneissä tammikuu 2017

c-osan treenit ja treennisuunnitelmia

3 viikon tauon jälkeen C-osaa. Menin jo aiemmin kentälle ja tein piilonkiertoja lelu piilosta roikkuen. Haluisin että koira oikeesti vilkaisee piiloon. Nämä onnistui hyvin, ainut että Uppis tuli samalta puolelta ulos kuin mistä meni sisään. En tiedä auttasko tähän jos liikkus ite reilummin piilon ohi vai jääkö tämä pois kun lelua ei olekaan.

Moken kanssa sitten 5 kierto ja ei nyt ottanut lelua vaikka se siellä oli ;) Tätä tehnyt myös apparin kanssa että kiertää eikä huomaa apparia joka tojottaa lelukourassa piilossa.. Näitä pitää siis treenata lisää ihan sikana ja käytettävä aina apperia kun mahdollista.

Ekalla kierroksella kävin hakemassa piilolta. Lähti vähän nihkeesti mukaan.. Merkistä uus lähetys ja uusi haku. Siirrätyksellä mokke toi hihan. Sit vähän ote treeniä ja irrotuksia. Kaukaa selkeästi irrottaa hitaammin eikä ihan puhtaasti. Tähän pitää keksiä jokin ratkaisu. Tätä otetta työstetään nyt kans enemmän ja samoin irrotuksia. Tehtiin myös liikkeiden loppuja, siirrätyksiä ja hallintaan ottoja. Maalimies on siirrätettävä liikkeiden loputtua jotta koira lähtee paremmin mun mukaan.

Ylipäätään puhuttiin sitten syksyn tilanteesta. Koitetaan nyt treenata pari kertaa viikkoon ja katotaan riittääkö se tänä syksynä kokeeseen. Mut pidetään se tähtäimessä.. Mun pitäs kysyä tuosta lähempää peltoa kun en iltavuoro viikkoina ehdi ajaa käärmelahteen asti jäljelle. Tottiksessa ei hirveesti liike ongelmia mut mielentila taas sitäkin enemmän. Ois kuitenkin itsestäni kiva saada se ykkönen pois alta nyt niin vois koko talven keskittyä kakkosen liikkeisiin.. Katsotaan :)

Priima pääsi vähän tottistelemaan ja leikkimään ohjaajan kanssa kentälle :)


Piilonkierto hommia ja ilmakin on ihan kohdillaan :D

Miksi treenaaminen tuotti aiemmin tulosta ja nyt ei?

Miksiköhän tämä treenaaminen on nykyään niin kauhean hankalaa? Kun miettii aikaa taaksepäin ja koko mun treenihistoriaa niin alkuunhan mulla oli lajina vaan toko. Nykyään yritän vääntää noita pk lajeja mut onkohan tosiaan niin ettei minusta vaan ole kouluttamaan koiraa pk puolelle. Mulla ei ole ollut mitään niin isoja ongelmia kuin nyt silloin kun tein vaan tokoa. Pääsääntöisesti palkkasinkin koiraa varsinkin alkuun vaan ruualla. Oonko mä mennyt metsään siinä lelupalkassa vai siinä että olen valinnut itselleni liian vaikean lajin mitä kouluttaa?

 Vai onko kyseessä vaan se että minulle on sattunut ensin helppo koira koulututtavaksi ja sitten tullut vaikea. Onko vaikeita koiria oikeastaan olemassakaan vai onko vika vaan lajissa ja ohjaajassa? Vai ottaako itse vaan liikaa painetta niistä treeneistä? Jos antas vaan koiran olla sellainen kun se on ja mukautus itse siihen eikä yrittäs laittaa koiraa mihinkään muottiin. Onko sen parempi olla esim hermostunut kuin että yrittäisi saada sen olemaan hiljaa jos se on sille luontaista?

Haittaako jos koira on matalassa tilassa jos se teknisesti osaa? Kun koiran viettitaso nousee niin ohjaajan rooli kasvaa ja pitäisi olla auktoriteetti jolla hallita koiraa mutta entäs jos ei osaa rakentaa sitä auktoriteettiä?

On tämä koiraharrastus kyllä yhtä pohtimista ja ylä- ja alamäkeä.. Välillä tuntuu että olisi vaan helpompi heittää hanskat tiskiin ja harrastaa jotain ihan muuta.

Ykköskoira, kakkoskoira..

Olipa vaikea otsikoida tämä teksti.. Mutta viime viikkoina olen joutunut käymään itseni kanssa keskusteluja siitä mitä tavoitteita laitan kunkin koiran kohdalle. Lähinnä tämä keskustelu on poikinut siitä että Kepo on aina ollut minulle se elämäni koira ja ykköskoira. Aina kun sen kanssa on joku laji tullut päätökseen tai mun mielestä ollaan lajissa kaikkemme antaneet niin olen etsinyt seuraavan lajin johon asetan itselleni uuden tavoitteen ja taas muut koirat jää kakkosiksi. Uppiksen otin kaksi vuotta sitten kasvamaan tähän rinnalle ja näin ollen kuvittelin saavani paineet pois Kepon treenaamisesta.. Tai niin ainakin oli tarkoitus. Kuitenkin vähän ennen kuin Uppis tuli niin eksyttiin sinne puruihin ja taas Kepolle tuli tavoite IP1 johon kulutin kaiken energian ja ajan.. Ehtiihän noita muita laitella myöhemminkin.. Samoin agilityssä, Uppiksen kanssa "opetellaan rauhassa" esteitä ja Kepoa treenataan pääsääntöisesti koska halusinhan kisata. Todellisuudessa mun takaraivoa painoi koko ajan se miksi toinen ei edisty ja miten jatkuvasti hakkaan päätä seinään sen kanssa. Miksi se olisi oppinut? Eihän siihen oltu panostettu oikein missään kunnolla, koska sehän vaan kasvaa rinnalla ja opettelee pikkuhiljaa asioita.. ja samalla mä kuitenkin vihaan sitä kun se ei osaa mitään..

Sitten tuli se kuuluisa IP1. Tähän mä olin uhrannut koko kesäni, jättänyt muita treenejä välistä, koska mun on PAKKO saada se tulos. Sitten sen sain ja seuraavaksi huomaisin miettiväni että mitäs nyt? Takki on tyhjä. Ei oo mitään treenattavaa, ei ole uutta lajia. Mietin alotettaisiinko vepe tai yritettäisiinkö sitä metsäjälkeä.

 Piti vähän aikaa herätellä itseäni ja kysyä olisiko nyt tosiaan aika siirtää se kakkoskoiran tavoitteet ykköseksi ja antaa sen ykköskoiran "tippua" sinne kakkoseksi. Ajatus tuntui ensin ihan kamalan pahalta. Kepo on aina ollut mulla mukana ihan joka treeneissä ja paikassa. Nyt mun oli aika jättää se kotiin ja alkaa panostaa nuorisoon.

 Niin siinä sitten kävi, alkuun en oikein ollut tyytyväinen mihinkään mitä Uppis teki mut treenattiinpa silti. Onhan silläkin tavoitteet. Pikkuhiljaa aloin huomata että oikeastaan sehän osaa aika paljon asioita, pieniä palasia loksahti koko ajan paikalleen ja aloin ihan tykätä sen kanssa tekemisestä. Voin kertoa että helpottaa paljon kun koirastaan tykkää. Sillä on omat heikkoutunsa mutta mun on opeteltava ohjaamaan sitä rauhallisesti ja hermostumatta. Tottiksessa se pystyy tekemään kokonaisia liikkeitä pikku hiontoja enää ja toki se ampuminen pitäisi kokeilla. Agilityssä se pystyy suorittamaan kontaktit ja kepit nykyään ja nyt se on ilmoitettu ekoihin kisoihinkin ;) Puruissa se handlaa koeliikkeitä ja jopa irrottaakin. Yhtä-äkkiä mun olikin katsottava matkaa taaksepäin eikä keskityttävä niihin virheisiin siinä hetkessä.

 Kepo sai nyt tyytyä kakkoskoiran rooliin ja näin ollen se harrastaa vain ja ainoastaan agilitya tällä hetkellä :D Sekä tietysti pääsee lenkkeilemään joka päivä niin kuin ennenkin. Saattaa toki olla että meidät nähdään vielä joskus tokokokeessa mutta tämäkin treeni tehdään vaan pihahumppana ja ilonkautta. On aika päästää paine tämän koiran treenistä.

 Hyvät tästä vielä tulee <3


Priima vajaa 6kk

Kun kakkosesta tulee ykkönen <3

Kepo IP1

6.8 Suonenjoella IPO-kokeessa. Tuomarina Juha Puurunen.

Tää oli yksi ja ainut tavoite, mikä asetettiin koiralle tälle vuodelle ja nyt voin kertoa että takki on jälleen aika tyhjä. On sitä kyllä treenattukin mutta kun koira ei ole mikään vahva on asioiden kanssa tasapainoiltava.
Jälkihän meillä on ollut aina yhtä kuraa. Kulmat alkoivat tuottaa päänvaivaa jo heti alku kesästä, kun koira ei reagoinut niihin ollenkaan. Parhaillaan se "jätti" jäljen ekassa kulmassa ja ravaili pitkin peltoa että "en mä vaan tiiä". Kiviahon koulutuksessa toukokuussa sain sitten vinkkiä kulmiin. Kun koira ajaa yli, vedetään se rauhallisesti takaisin jäljelle ja uudestaan jälki. Sosiaalinen palkka sitten kun selvittää kulman koska, jos siellä olisi ollut ruokaa niin eihän se mitään olisi oppinut kun kääntynyt vaan ruuan perässä. Tän neuvon lisäksi ajoin normijälkien lisäksi, pelkkiä kulmia ja tosi läheltä että pääsin puuttumaan ajoissa jos töllöili jäljellä. Esineethän meillä on ollu aina varmat.

A75 Osio jota pelkäsin ja jännitin eniten. Lähdin tuomarin ohjeistamana kävelemään jälkeä ja en ollut edes 10 askelta päässyt kun tulin suuren kuralätäkön eteen. LITS ja LÄTS se vesi roiskui kumppareissa. Siinä vaiheessa iski hätä ja paniikki, me ei ikinä selvitä siitä eikä me olla ikinä ajettu mitään vesilätäkkö peltoa. Siinä vaiheessa hävisi jännitys. Tää oli niin nähty. Oma vuoro ja ei kun jäljelle. Kepo otti hyvin jäljen paalulta. Ekan vesilätäkön kohdalla se mietti hetken että mitäs nyt mutta jatkoi. Ennen ensimmäistä esinettä se sitten tapahtui. Koira kääntyi yhtä-äkkiä vasemmalle ja alkoi etsiä jälkeä ihan väärästä suunnasta. Tuntui että seistiin siinä ikuisuus ja sitten se nappasi jäljen taas eteenpäin. HUH! Eka esine ok. Sitten tultiin kulmaan missä se ensin taas näytti suorituvan hyvin mutta kuitenkin sitten tarkisti vielä toisestakin suunnasta ja taas toisesta ja sitten lähti jatkamaan jälkeä. Ei saanut minkäänlaista palautetta, joten selkeesti epävarma kulmissa. Sama seuraavassa kulmassa ja viimeisen suoran se ajoi ihan ok. Vähän yli esineestä minkä sitten kuitenkin ilmaisi vinossa. Selvittiin alusta loppuun ja ilmaistiin esineet. Huonoa jäljestämistähän se oli mutta pisteet riitti yli 70 joten ihan sama.

B90 Ilmoittautumiseen mennessä koira jo pälyili epämääräisesti ihmisiä. Meillä eka paikalla olo joka erinomainen. Sitten mentiinkin odottelemaan kun kolmen kierrolla tehtiin tottis. Voi hyvä tavaton missä mielentilassa koira lähti tottikseen :O Se ei seuraamisessa ottanut ollenkaan kontaktia, teki kyllä kaikki pyydetyt asiat mutta esim maahanmenossa se katsoi ihan suoraan taaksepäin kun kutsuin sen luokse. Noudot oli hyvät ja eteenmeno erinomainen. Mutta enpä muista millon viimeksi se on tuntunut tehdessä noin pahalle.

C82 Tämä taas jännitti paljon. Koira oli sekoillut 6 piilon kanssa paria viikkoa aiemmin. Ei siis löytänyt maalimiestä ja meni haukkumaan kentän laidalla olleet ihmiset. Myös kenraaleissa se ei irrottanut paosta ekalla käskyllä (ja meille jokainen piste on tärkeä!) ja pitkää liikettä ei pystytty treenaamaan moneen viikkoon ennen koetta kun koira alkoi hypätä molaria päin ja pelättiin että se rikkoo itsensä. Mutta mitä vielä, koira teki elämänsä parhaan C-osan! Parempaan me ei oltas pystytty! Löysi 6 piilon, irrotukset täsmälliset ja pitkässä liikkeessä ei kuormittunut yhtään kiinni mennessään!

C-osa

Kepo jää ansaitulle eläkkeelle IPOsta ja minä olen niin onnellinen että sain kokea tämän hetken juuri Kepon kanssa <3 On se vaan niin mun elämäni koira!

Kepo treeneissä alkuvuodesta 2017

Lauman kasvu

Laumamme on kasvanut yhdellä koiralla.

Volleshaus Ehta "Priima" on saapunut ihastuttamaan meitä. Priima on haettu Ristiinasta. Mä toivon että tässä on mulle se ensimmäinen "oikea" IPO koira :)

Priiman kanssa puuhasteltu vähän tottista ja esineilmaisua.

Tässä 9 viikkoisen esineilmaisua

Pelloilta häviää lumi hitaasti mutta varmasti, joten tänään vasta ekalle jäljelle päästiin. Samalla belgit saivat omat jälkensä ja yllättävän hyvin kulki kaikilla!

Jälkien jälkeen hurviteltiin kävelyllä ja käytiin katsomassa onko takapellot sulaneet.

Maanantai aamun hyppytekniikka

Annen kanssa hyppytekniikkaa heti aamusta

SetPoint, korkeuden ja etäisyyden arviointia. Keposta alkaa kyl kivasti huomata miten on sisäistänyt hyppäämisen idean. Ehkä se selviää kesällä siitä metrisestä ;)


Nipa, Uppis, Kepo ja Voitto jäähkällä <3