Vuoden viimeiset agitreenit

Koska Uppiksella oli sitä yskää ja näin ollen omat koirat jatkavat karanteenia vielä viikon sain Annelta Ronia lainaan kahdelle viimeiselle agivuorolle.

Onni on "omistaa" ystävä joka luottaa koiransa mun käsiin sillä alku kuusta ei päästy treeneihin mun työputken vuoksi ja ilman Annea myös loppu kuu ois menny ihan pipariksi.

Roni kääntyi paljon paremmin kuin Kepo joten jossain ohjauksissa piti tosiaan liikkua! Persjätöt mulle itselleni edelleen hankalia ja eilen sainkin pienen raivon poikasen lopputreenissä kun saksalaisessa en meinannut millään taipua loppuun saakka.

Mutta erittäin opettavainen ja hauska kokemus :)

Tässäpä vielä Annen kasaamat videot treeneistä! KIITOS!

22.12.2015

29.12.2015

Something Like Brainstorm, "Roni"

Parempaa Uutta Vuotta 2016!

Oon jo pitkään miettiny kirjoitanko kuluneesta vuodesta mitään vai annanko tämän vuoden lipua vain hiljaisuudessa pois ja toivon parempaa seuraavaa vuotta, mutta eilinen "keskustelu" teki päätöksen mun puolesta.. Pahoittelen jo että aihe menee vähän ohi nyt koiraharrastuksista mutta..

Eilen eräs henkilö kommentoi mun fb kuvaa käskemällä olla enemmän lasten ja Samin kanssa eikä tuhlaamaan aikaa pelkästään koiriin. Kyselin sitten mistä hän sellaisen ajatuksen sai päähänsä niin fb julkaisujen perusteella. Niin no ehkä kaikkea henkilökohtaista ei halua julkaista netissä mutta tässä tämä nyt tulee..

2015 On ollut kaikkiaan ihan kamala. Näin järkyttävää vuotta en todellakaan toivo kellekään!

Alku vuodesta kehitin itselleni melkoisen 30 kriisin. Kolkuttelihan se jo ihan ovella siis 30vee synttärit joten mikäpä parempi kriisin aihe? Aloin miettiä vakavasti mitä tältä elämältä haluan.. Parisuhde? Perhe? Koirat? Ammatti? Työpaikka? Olinhan äitiyslomalla toukokuuhun saakka mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan..

Alku vuosi kuitenkin kokonaisuutena näytti ihan hyvälle. Uppis muutti kotiin. Kepon kanssa jahdattiin tokossa 1.tuloksia SM:iin ja saatiinkin se toinen tarvittava mun synttäripäivänä, olihan meillä ACE:n joukkue tähtäämässä kyseisiin karkeloihin! Kepon kanssa kisattiin agilityssa kakkosissa tarkoituksena nousta tänä vuonna kolmosiin. BH suoritettiin hyväksytysti 5.5 jotta päästään jälkikokeisiin.. Kuinkas sitten kävikään..

Toukokuussa Kepo satutti silmänsä. Silmässä todettiin sisäinen verenvuoto eikä silloin ell antanut paljon toivoa sen pelastamiseksi. 2kk narun jatkona vain tarpeilla käyntiä (voitte kuvitella mitä se tekee aktiivisen koiran mielelle..) 3kk päästä saatiin lenkkeily lupa ja vihdoinkin 4kk päästä alkaa harrastaa ja siitä kk niin saatiin jättää lääkitys. Koiran näkökyky ei palaa koskaan ennalleen eli elinikäinen vamma mutta tällä hetkellä porskutellaan täysillä niin agissa kuin puruissakin :) Elämä tuntui taas hetkellisesti palaavan raiteilleen mutta kaikki koe/kisatavoitteet saatiin tältä vuodelta heittää menemään!

Toukokuussa sain myös töitä. Mikäs sen mukavampaa kuin viettää kesä heppatallilla!

Elokuussa aloitin opiskelemaan lääketeknikoksi ja työt jatkuivat koulun ohella.

Tuli syksy. Syksyllä sitten minun oma isä alkoi voida huonosti ja lukemattomien lääkärikäyntien ja tutkimusten jälkeen selvisi että hänellä on pahalaatuinen kasvain suussa. Tämä oli todella iso järkytys koska oon aina ollu isin tyttö ja piti alkaa järjestelemään elämää siihen malliin että iskä tulee viettämään sairaalassa n.6-7 viikkoa. Marraskuun alkuun tuli leikkauspäivä. Leikkaus joka kestää n. 6-7 h. No todellisuudessa siihen meni 12h 13min. Kuitenkin leikkaus meni lääkäreiden mukaan normaalisti ja hyvin eikä aikakaan yllättänyt koska onhan osa hänen suusta rakennettu uudelleen, poistettu leukaluuta sekä imusolmukkeet kaulalta. Viikko enne leikkausta sairastuin vielä itse kurkunpään tulehdukseen enkä voinut nähdä isää ettei hän sairastu. Tämäkin teki asiasta jo vaikeaa. Kuitenkaan koska elämässä asiat ei mene niin kuin elokuvissa leikkaus epäonnistui ja verenkierto suussa estyi. Päätettiin uudesta leikkauksesta..

Ennen uutta leikkausta isä sai kuitenkin sydän infarktin. Tästä seurasi pallolaajennus ja uusi leikkaus siirtyi ja leikkaus oli riski verenohennuslääkkeiden vuoksi. Uusi leikkaus kuitenkin tehtiin. Tällä hetkellä isä on kysissä. Aikaa tuosta ensimmäisestä sairaalayöstä on kulunut vajaa 2kk. Verenkierto toimii mutta muu elimmistö alkaa oireilla.. Keuhkot keräävät nestettä, lihakset häviävät ja puhetta auttava kanyyli on vaihdettu taas "tukkivaan" malliin eikä nieleminen onnistu. Eletään siis päivä kerrallaan aikaa ja suurin toive on saada isi vielä selviämään tästä kaikesta ja tietysti saada hänet kotiin!

Joulukuun alussa Rino päätti sitten nielaista sukan, joka tottakai tukki suoliston. (Tämä koira on niellyt sukkia koko elämän ja nyt kävi näin..) Onneksi tästäkin selvittin "vain" leikkauksella ja koira voi nyt hyvin.

Tän kauden viimeisten purutreenien jälkeen Uppis alkoi yskiä joten kaikki koirat nyt karanteenissa ainakin seuraavat 2 viikkoa.

Tän kaiken paskan keskellä olen kuitenkin ahkeroinut koulussa ja käynyt osat illoista ja viikonlopuista töissä ja toki vielä isän luona sairaalassa.

Kirjoituksella ei todellakaan ole tarkoitus kerätä sääliä vaan ensinnäkin pahoitella miksi en ole jaksanut panostaa ystäviin tai harrastuksiin. Lisäksi tämä on muistutus kaikille niille jotka tuomitsee ihmisiä pelkästään fb julkaisujen perusteella tai sen perusteella minkä vaikutelman itsestään antaa ulospäin: Kaikki ei aina ole sitä miltä se näyttää!! Alkuun en halunnut puhua tästä kellekään eikä näistä tosiaan tiennyt kukaan koska oli helpompaa esittää onnellista kuin vastata tuhansiin kysymyksiin. Tässä se nyt kuitenkin on "paljastus" minun vuodesta ja tämän myötä toivotammekin parempaa uutta vuotta 2016 kaikille!! (me edetään toistaiseksi päivä kerrallaan)

Kiitos kuluneesta vuodesta erityisesti Outi, Anne Mö, Tiina, Mari-Liisa, Tanja, Hertta, Marianne ja Anne Mi.


Onnellista Uutta Vuotta 2016! Toivottaa Kepo ja Uppis sekä henkilökunta

Pika tottis

Aamulla oli pakko kokeilla seuraamista / kontaktia tyyny maassa koska eilen kävi puruissa niin että Upsin ois pitäny ottaa kontakti mutta se ei ottanut. . Ylläri! Maalimies kysyi eikö se osaa ja sanoin että ei , ei tehdä sitä. Todellisuudessa se kyllä osaa mut en jaksanu alkaa tapella koiran kanssa kun se on aika kierroksilla tuolla treeneissä.  Ja juu, tiedän että pitäisi vaan vaatia mut oon niin yksinkertainen että mun pitää prosessoida nää tilanteet aina etukäteen. .

Leikittiin, heitin tyynyn ja Uppis tarjosi peruasentoa ja kontaktia. Possu :D näitä muutama ja lisäksi myös seuraamista ja hyvin osasi ilman mitään apuja. Pitää vielä kokeilla apparin kanssa ;)

Nouto jo parempi tai siis pito kun annan sen ottaa kapulan vähän taaemmas suuhun. Pystyy liikkumaan mut tulee aika tiiviiksi eteen.. ehkä ei vauhdissa sitten??

Purut

Molemmille koirille työn alla nyt se piilolla haukkuminen.

Maalimiehen mielestä molemmat koirat oli hyviä tänään ja tällä jatketaan.

Mulla on nyt taas uusi kriisi :D Uppiksessa on ihan valtavasti tavaraa ja minusta tuntuu etten opi ikinä sitä käsittelemään. Eli nyt pelkään että pilaanko itse koko koiran. Sama kriisi on kyllä tainnut olla Kepon kanssa joskus agissa..

On tää harrastaminen vaikeeta!

Kepo puree..

Tottis ja esineet

Tottista Annen kanssa suunnistajanpuistolla.

Kepon seuraaminen: tähän pitäisi saada enemmän tekemisen meininkiä. Pa oon nyt odotellu sen suun kiinni menemistä mut pitäisi ehkä tehdä enemmän lennosta liikkeelle lähtöjä ja erikseen sitä pa suu kiinni. Näin ei tulisi pitkää odottelua ja koira ehtis rauhoittui liikaa.. haukkua vois kokeilla palkkana ja mun pitäisi kävellä itse reippaammin.  Raippakuuri vois kokeilla täykkäreihin ha nopeampaa palkkausta  (esim jo puolikkaasta kääntymisestä ulospäin.

Läheltä kapulan palautuksia : haluan että tässäkin tulisi jännite eteen istuessa.  Alkuun meinaa ote käydä mutta kun hiffaa et palkka tulee "patoamisesta" niin alkaa laittaa nopeammin suuta kiinni :)

A: osaa!! Ilman kapulaa tekee 2on2off:in mut parempi et tulee alas asti!

Eteenmeno : melko palkka kyylä :D vahvistellaan.


Uppis : Seuraaminen namilla ok. Mun pitää kävellä reippaammin!! Pitää tehdä jtn jo ilman käsiapua koska pitää edetä :D

Jäävät : vähän sekoittaa. . Treenataan.

Nouto: ensin lelulla pitoja rauhan kautta, vaihto kapulaan ja sehän osas. Ite en saa vetää kapulaa liian eteen suussa. Vauhtinoudossa vauhti vähän hurja. Pito huono mut ehkä vahvistuu kun tehdään enemmän.


Kepolle esineruutu missä teki hyvin ja palkkasin lelulla.

Uppikselle esinesuora missä lelupalkkakaan ei ainakaan näin ekalla kerralla voittanut jälkeä. .

Huono omatunto

Tää koiraharrastus aina välillä saa tosiaan pohtimaan syvällisiä.. tänään heräsin taas ajattelemaan että miksi poden huonoa omatuntoa siitä jos koira harrastaa vain yhtä lajia?? Kepon kanssa tää laji kriiseily on jatkunut jo tovin. Toko ei tunnu sääntömuutosten takia enää meidän jutulta enkä löydä siitä lajista enää tavoittelemisen arvoisia juttuja. Tällä hetkellä agility siis meidän ykkös lajina mutta en kestä ajatusta siitä että mun koira harrastaa VAIN yhtä lajia. Siis tää on ihan hullu juttu ja tiedän että näitä yhden lajin harrastajia on varmasti muitakin.. ehkä osaksi kuvittelen muiden ajattelevan että Uppis on "syönyt Kepon treeniaikaa" vaikka todellisuudessa tilanne voisi olla ihan sama ilman Uppiksenkin tuloa. En tiedä helpottaisiko omaa ajattelua se jos lajina olisi pk laji johon useimmiten kuuluu maasto, esineet ja tottis. Tällöin treenattavia osa-alueita olisi kuitenkin useampi. Hmmh.. Toisaalta jos Uppiksen päälaji on nyt ipo ja talvella ei voi treenata jälkeä niin pitääkö sen tilalle ottaa vaikka agility.  Kas siinä pulma!! Kärsii minun koira jos se harrastaa vain yhtä lajia 2x viikossa? Siinäpä mulle mietittävää ensi vuodelle.. <3 koiraurheilu

Kepon agitreenit

Rata oli meille tänään vaikea. Ohjaaja oli huono ja ajatus ei pysynyt kasassa. En muistanut missä piti olla ja milloin , saatikka kummalla puolella estettä.
Putki-puomi erottelu oli eritoten melkoisen taistelun alla.

Videot tulossa..