Parempaa Uutta Vuotta 2016!

Oon jo pitkään miettiny kirjoitanko kuluneesta vuodesta mitään vai annanko tämän vuoden lipua vain hiljaisuudessa pois ja toivon parempaa seuraavaa vuotta, mutta eilinen "keskustelu" teki päätöksen mun puolesta.. Pahoittelen jo että aihe menee vähän ohi nyt koiraharrastuksista mutta..

Eilen eräs henkilö kommentoi mun fb kuvaa käskemällä olla enemmän lasten ja Samin kanssa eikä tuhlaamaan aikaa pelkästään koiriin. Kyselin sitten mistä hän sellaisen ajatuksen sai päähänsä niin fb julkaisujen perusteella. Niin no ehkä kaikkea henkilökohtaista ei halua julkaista netissä mutta tässä tämä nyt tulee..

2015 On ollut kaikkiaan ihan kamala. Näin järkyttävää vuotta en todellakaan toivo kellekään!

Alku vuodesta kehitin itselleni melkoisen 30 kriisin. Kolkuttelihan se jo ihan ovella siis 30vee synttärit joten mikäpä parempi kriisin aihe? Aloin miettiä vakavasti mitä tältä elämältä haluan.. Parisuhde? Perhe? Koirat? Ammatti? Työpaikka? Olinhan äitiyslomalla toukokuuhun saakka mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan..

Alku vuosi kuitenkin kokonaisuutena näytti ihan hyvälle. Uppis muutti kotiin. Kepon kanssa jahdattiin tokossa 1.tuloksia SM:iin ja saatiinkin se toinen tarvittava mun synttäripäivänä, olihan meillä ACE:n joukkue tähtäämässä kyseisiin karkeloihin! Kepon kanssa kisattiin agilityssa kakkosissa tarkoituksena nousta tänä vuonna kolmosiin. BH suoritettiin hyväksytysti 5.5 jotta päästään jälkikokeisiin.. Kuinkas sitten kävikään..

Toukokuussa Kepo satutti silmänsä. Silmässä todettiin sisäinen verenvuoto eikä silloin ell antanut paljon toivoa sen pelastamiseksi. 2kk narun jatkona vain tarpeilla käyntiä (voitte kuvitella mitä se tekee aktiivisen koiran mielelle..) 3kk päästä saatiin lenkkeily lupa ja vihdoinkin 4kk päästä alkaa harrastaa ja siitä kk niin saatiin jättää lääkitys. Koiran näkökyky ei palaa koskaan ennalleen eli elinikäinen vamma mutta tällä hetkellä porskutellaan täysillä niin agissa kuin puruissakin :) Elämä tuntui taas hetkellisesti palaavan raiteilleen mutta kaikki koe/kisatavoitteet saatiin tältä vuodelta heittää menemään!

Toukokuussa sain myös töitä. Mikäs sen mukavampaa kuin viettää kesä heppatallilla!

Elokuussa aloitin opiskelemaan lääketeknikoksi ja työt jatkuivat koulun ohella.

Tuli syksy. Syksyllä sitten minun oma isä alkoi voida huonosti ja lukemattomien lääkärikäyntien ja tutkimusten jälkeen selvisi että hänellä on pahalaatuinen kasvain suussa. Tämä oli todella iso järkytys koska oon aina ollu isin tyttö ja piti alkaa järjestelemään elämää siihen malliin että iskä tulee viettämään sairaalassa n.6-7 viikkoa. Marraskuun alkuun tuli leikkauspäivä. Leikkaus joka kestää n. 6-7 h. No todellisuudessa siihen meni 12h 13min. Kuitenkin leikkaus meni lääkäreiden mukaan normaalisti ja hyvin eikä aikakaan yllättänyt koska onhan osa hänen suusta rakennettu uudelleen, poistettu leukaluuta sekä imusolmukkeet kaulalta. Viikko enne leikkausta sairastuin vielä itse kurkunpään tulehdukseen enkä voinut nähdä isää ettei hän sairastu. Tämäkin teki asiasta jo vaikeaa. Kuitenkaan koska elämässä asiat ei mene niin kuin elokuvissa leikkaus epäonnistui ja verenkierto suussa estyi. Päätettiin uudesta leikkauksesta..

Ennen uutta leikkausta isä sai kuitenkin sydän infarktin. Tästä seurasi pallolaajennus ja uusi leikkaus siirtyi ja leikkaus oli riski verenohennuslääkkeiden vuoksi. Uusi leikkaus kuitenkin tehtiin. Tällä hetkellä isä on kysissä. Aikaa tuosta ensimmäisestä sairaalayöstä on kulunut vajaa 2kk. Verenkierto toimii mutta muu elimmistö alkaa oireilla.. Keuhkot keräävät nestettä, lihakset häviävät ja puhetta auttava kanyyli on vaihdettu taas "tukkivaan" malliin eikä nieleminen onnistu. Eletään siis päivä kerrallaan aikaa ja suurin toive on saada isi vielä selviämään tästä kaikesta ja tietysti saada hänet kotiin!

Joulukuun alussa Rino päätti sitten nielaista sukan, joka tottakai tukki suoliston. (Tämä koira on niellyt sukkia koko elämän ja nyt kävi näin..) Onneksi tästäkin selvittin "vain" leikkauksella ja koira voi nyt hyvin.

Tän kauden viimeisten purutreenien jälkeen Uppis alkoi yskiä joten kaikki koirat nyt karanteenissa ainakin seuraavat 2 viikkoa.

Tän kaiken paskan keskellä olen kuitenkin ahkeroinut koulussa ja käynyt osat illoista ja viikonlopuista töissä ja toki vielä isän luona sairaalassa.

Kirjoituksella ei todellakaan ole tarkoitus kerätä sääliä vaan ensinnäkin pahoitella miksi en ole jaksanut panostaa ystäviin tai harrastuksiin. Lisäksi tämä on muistutus kaikille niille jotka tuomitsee ihmisiä pelkästään fb julkaisujen perusteella tai sen perusteella minkä vaikutelman itsestään antaa ulospäin: Kaikki ei aina ole sitä miltä se näyttää!! Alkuun en halunnut puhua tästä kellekään eikä näistä tosiaan tiennyt kukaan koska oli helpompaa esittää onnellista kuin vastata tuhansiin kysymyksiin. Tässä se nyt kuitenkin on "paljastus" minun vuodesta ja tämän myötä toivotammekin parempaa uutta vuotta 2016 kaikille!! (me edetään toistaiseksi päivä kerrallaan)

Kiitos kuluneesta vuodesta erityisesti Outi, Anne Mö, Tiina, Mari-Liisa, Tanja, Hertta, Marianne ja Anne Mi.


Onnellista Uutta Vuotta 2016! Toivottaa Kepo ja Uppis sekä henkilökunta